lauantai 2. toukokuuta 2015

Hääsuunnittelijan arki



                                           
                                                  HÄÄSUUNNITTELIJAN ARKI

Olen syönyt aamiaiseni mutta en malta siivota astioita pois vaan vilkaisen sähköpostiani ensin, vain pikaisesti. Sähköpostissa odotteleekin jo pari uutta kyselyä, toinen loppukesän häistä ja toinen lopppuvuoden hääjuhlasta. Astiat saavat jäädä odottelemaan, samoin kissa, joka mankuaa ulos. Vastaan vain aivan nopeasti tuohon toiseen sähköpostiin ja soitan sitten myöhemmin seuraavalla tulevalle morsiamelle. Simba, 14-vuotias, 10-kiloinen kissa ei pidä ajatuksesta ja alkaa raapia sohvan reunaa. Lilo, joka on perheemme toinen lemmikki ryntää paikalle ja tönäisee Simban pois sohvan viereltä. Eihän sohvaa saa raapia. Matot ovat rytyssä suuren koiran temmellyksestä ja kissa senkun odottaa oven vieressä virnistellen. Parempi nousta ylös ja päästää Simba ulos raittiiseen ilmaan. No niin rauha taas maassa.. jospa jatkaisin töitä
.
Astiat on korjattu ja huushollikin on päällisin puolin siivottu. Otan puhelimen käteeni ja ajattelen soittaa nyt sille uudelle morsiamelle, mutta samassa näenkin To Do- listani, jossa odottaa jo montakin tehtävää.  Banquet-tuolit on varattava, Dj:lle on soitettava, tuolihuppujen noudosta on sovittava ja kesäkuun morsiamen äidille on lähetettävä sopimus, syyskuun hääparille suunniteltava kutsukorttimallia ja otettava yhteyttä tulevaan hääpariin Lontooseen. Asiat alkavat hoitua pikaisesti. Ihana tehdä töitä kun ulkonakin pilkistää jo kevätaurinko.

Puolenpäivän jälkeen pidän paussin ja juon teekupposen telkkarin ääressä. Häät sulhasen tapaan..harmi ohjelma on jo ehtinyt alkaa. Ahmaisen voileivän ja juon teetäni ja yritän samalla katsoa brittiläisen  sulhasen potemaa häästressiä. Ohjelman loppupuolella huomaan, että kello on jo paljon. Hiukset ovat vielä laittamatta, meikit meikkaamatta ja somistussuunnitelmakin pitäisi vielä tehdä. Nyt ei ole aikaa jossitteluun  vaan pantava töpinäksi.  Klo 16 jälkeen on lähdettävä hääparin kanssa kakkumaistiaisiin. Tilaisuuteen tulee mukaan kuvaaja ja toimittaja, joten nuo hiukset pitäisi saada edes jonkinlaiseen malliin.

Köröttelemme Helsingin Vallilaan, jossa kakkumestari jo odotteleekin meitä. Maistiaishuoneessa on esillä ihastuttavia kakkumalleja. Silmiini osuu vaaleanturkoosi kirsikankukkainen kerroskakku. Mieleeni tulee heti japanilaiset teemajuhlat tai ah aina niin ihanat häät meren rannalla. Kakusta saisi upean vaihtamalla kirsikankukat simpukoihin. Mutta nyt tämän päivän hääpariin, joka etsii kerroskakkua maalaisromanttisiin, english garden tyyppisiin häihin.  



Maistelemme kakkua ja hääpari antaa kommentinsa täytteiden makuvaihtoehdoista. Mielitäyte löytyy ja hääpari on tyytyväinen. Kuvaaja pyytää minua vielä maistelemaan kakkua uudestaan, jotta saa kuvan otettua. Herkullista, mutta sokerihumala alkaa jo vaikuttamaan ja olo tuntuu raukealta. Kotimatka sitten meneekin melkein nukkuessa. 

Kotona olokin jo piristyy. Siitä pitää myös huolen suuri, musta vahtikoiramme, joka ryntää syliini heti ulko-oven auettua.Onneksi saan ovenkahvasta kiinni, niin etten kaadu lattialle. Nyt pidän jo vähän taukoa ja nautin loppuillasta.

Illan dekkarisarjan jälkeen tuntuu kuin jokin painaisi mieltäni. Niin se somistussuunnitelmahan on vielä kesken. Päätän jatkaa somistuksen ideointia ja kirjoittaa sen asiakkaalle valmiiksi. Hups! kellohan on jo 00.30. Pitäisi mennä jo nukkumaan, sillä aamulla on aikainen herätys. Seuraavana päivänä on TV-haastattelu, joten olisi kiva mennä sinne vähän freesimmän näköisenä. Eiväthän nuo työt tuolta mihinkään yön aikana karkaa.

Nyt vain nukkumaan ja unelmoimaan satumaisista häistä.
Hyvää Yötä kaikille!